Tiistaina kirjoittelin labrakäynnistäni. Hiukan myöhemmin neuvolasta soitettiin verikokeiden tuloksia: sappiarvo normaali (n. 8, kun viitteen yläraja on 10), mutta maksa-arvo hiukan koholla (46, kun viitteen yläraja 45). Olin hyvin yllättynyt, en oikeasti ollut lainkaan ajatellut että kutina voisi todella johtua mistään poikkeavasta. Ainahan minä tähän aikaan vuodesta kutisen vähän joka paikasta, tosin en kämmenistä ja jalkapohjista, kuten nykyään... Nousu ei siis ole vielä mikään merkittävä eikä kai erityisen huolestuttava, mutta neuvola teki heti sähköisen lähetteen äitipolille. Sieltä pitäisi tulla kutsu käynnille, tosin uskon että eivät erillistä kutsua laita kun muutenkin on ensi torstaina rakenneultra ja lääkärin kontrolli.
Pikagooglauksella (no tottakai googlasin!) Terveyskirjasto kertoo mm. seuraavaa:
Raskaushepatoosi todetaan noin 1 %:lla raskaana olevista naisista. Maksahäiriö puhkeaa yleensä 30. raskausviikon jälkeen, eikä sen syytä tunneta. Jostakin syystä raskaushormonit aiheuttavat maksan ylikuormittumista. Tauti kulkee selvästi suvuittain, mikä viittaa perintötekijöiden merkitykseen sen synnyssä.
Eli kovin aikaisin mulla oireet ilmestyi, kun kutinan alkaessa viikot oli 17 ja risat. Pohdin kyllä kovasti, voiko syynä olla nimenomaan Proluton, kun tuossakin mainitaan raskaushormonien aiheuttavan maksan ylikuormitusta. Kutinahan alkoi muutama päivä ensimmäisen progesteronipistoksen jälkeen. Suvussa meillä ei tietääkseni raskaushepatoosia ole ilmennyt, ja tosiaan aiemmissa raskauksissa siltä olen säästynyt.
En tiedä johtuuko vain labravastausten tiedosta, mutta kutina tuntuu pahentuneen keskiviikon jälkeen. Lämpötilavaihtelutkin pahentavat oloa hetkeksi, eli kun tulee ulkoa pakkasesta sisälle, noin puoli tuntia kutisee huomattavasti enemmän. Eilen, perjantaina, olimme kylässä, ja siellä kämmenet kutisivat aivan vimmatusti koko parituntisen vierailun ajan. Hiukan yllättäen kutina rauhoittui selvästi, kun lähtiessämme vedin lapaset käteen. Ehkä villan aiheuttama hienoinen ihoärsytys toimi jonkinlaisena vastaärsykkeenä, en tiedä. Tiedän kuitenkin mitä kokeilen ensimmäisenä, jos kutina meinaa käydä sietämättömäksi: lapaset käteen ja/tai villasukat paljaisiin jalkoihin. Vatsan kutina onkin sitten vähän hankalampi juttu (sitäkin esiintyy, ja yhtenä yönä olin raapaissut vatsaani kolme pahannäköistä, pitkää naarmua). Pitänee neuloa sitten vanhanaikainen vatsavyö. :-D
Mietin kyllä kovasti, mitä sitten jos maksa-arvot alkavat nousta korkeammaksi. Lopetetaanko Proluton? Vai katsotaanko hepatogestoosi pienemmäksi pahaksi kuin äkäinen supistelu? Toki hepatoosiinkin liittyy kohonnut kohtukuolemariski (alle 1%), joten siinäpä onkin pähkäilyä. Odotan mielenkiinnolla torstaita ja lääkärin mielipidettä asiaan.
Toinenkin epämukavuus Prolutoniin ilmeisesti liittyy. Nimittäin pahoinvointi on alkanut hiipiä takaisin. Kuvotus on ollut viime viikkoina jokailtaista, ja pari kertaa olen taas oksentanut oikein kunnolla. Hormonitasoihinhan raskauspahoinvointi ilmeisesti liittyy, joten olen taipuvainen uskomaan tämän vaivan yhteyteen progesteronihoitoon. Siitäkin pitää muistaa puhua Gravidassa.
"Puolivälin" rajapyykki, eli 20 viikkoa, ohitettiin eilen. Olo on toisaalta muhkeahko, en kauhean mielelläni kumartele, mutta kyllä sekin tarvittaessa onnistuu. Ehkä vatsaa enemmän kumartelua häiritsee varsinkin iltaisin kuvotus. Toppahousut vetäisin toissailtana jalkaan ensi kertaa tänä talvena, ja meni edelleen nappi kiinni. Eihän mun paino ole mihinkään noussut vieläkään (tai juu, en ole tainnut joulun jälkeen punnita), joten tavallaan olen hoikistunut alkutilanteesta.
Pitäisi vähän aktivoitua tässä bloggauksessa. Toisen keskosen synnytystarina on vielä kertomatta, enkä keskola-ajoistakaan ole juuri puhunut. Myös synnytystoivelistaa pitäisi ruveta oikeasti työstämään. Pääni sisällä olen kyllä sitä tehnyt jo pitkään, eikähän sen paperille laittamisessa normaaliraskaudessa vielä mikään kiire olisi, mutta kun tämä ei ole normaaliraskaus. Vaikka supistelu tällä hetkellä on hyvällä mallilla - mitä nyt välillä sellaista epänormaalia kireyttä on, ja selkää juilii, mutta en ainakaan tunnista kunnon supistuksia - niin tilanne saattaa muuttua hyvinkin äkkiä. Blogin on tarkoitus toimia myös jonkinlaisena "tietotankkina" doulilleni, joita täytyy varalla olla useita, enkä välttämättä kaikkia ehdi edes tavata, jos lähtö tuleekin Kuopioon ja sinne ei tuttua doulaa juuri sillä hetkellä ole saatavilla... Siksi pitäisi hiukan piiskata itseä tähän päivityspuuhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti