22 raskausviikkoa - miksi olen niin innoissani?

Perjantaina täyttyi 22 raskausviikkoa. Se tarkoittaa sitä, että tämä lapsi on nyt yhteiskunnan mielestä tulossa. Vaikka vauva menehtyisi kohtuun, puhuttaisiin jo kuolemasta, ei keskenmenosta. Se on iso ero! Muistan edellistä odottaessani, kun rv 19+ jouduin eka kertaa osastolle supistusten takia, että mietin onko minulla oikeutta esimerkiksi laittaa kuolinilmoitus lehteen, jos vauva syntyykin nyt. Kun se "vain" menee kesken. Alle 22-viikkoista ei välttämättä edes haudata, vaan se voidaan polttaa muun sairaalajätteen mukana. Aika karua. Tuon viikkorajan jälkeen laki edellyttää hautaamaan lapsen.

22 viikon jälkeen raskaus etenee pitkälti kahden viikon sykleissä, ainakin tällaisen keskosriski-ihmisen mielessä. Laitetaanpa tähän edellisten keskosten aikana lääkäreiltä oppimani

Keskoshoidon kannalta tärkeät etapit

22 raskausviikkoa - keskenmenon ja kohtukuoleman rajapyykki

24 raskausviikkoa - aktiivisen hoidon raja: tätä nuorempaa keskosta ei elvytetä, ellei lapsi osoita elonmerkkejä. Joissain sairaaloissa rajaa on ilmeisesti siirretty viime vuosina 23 viikkoon.

26 raskausviikkoa - selviämismahdollisuudet ovat jo korkeat, lähes 90%.

28 raskausviikkoa - aivoverenvuotojen riski pienenee huomattavasti

30 raskausviikkoa - keskosta ei intuboida automaattisesti syntymän jälkeen

32 raskausviikkoa - pikkukeskosuuden viikkoraja. Alle 32-viikkoiset synnytykset pyritään hoitamaan yleensä yliopistosairaaloissa.

34 raskausviikkoa - jos synnytys käynnistyy, sitä ei enää yritä estellä

37 raskausviikkoa - täysiaikainen raskaus

40 raskausviikkoa - laskettu aika saavutettu!

42 raskausviikkoa - yliaikainen raskaus

On syytä muistaa, että keskosen ennusteeseen vaikuttaa viikkorajan lisäksi myös paino. Usein, joskaan ei aina, on niin, että isompi koko parantaa ennustetta. Sekä keskosuuden että pikkukeskosuuden määrittelyssä puhutaan paitsi viikoista, myös grammoista. Näin ollen alle 1500g painava vauva on pikkukeskonen, vaikka syntyisi 32 viikon jälkeen. (Alle 1000g painava vauva on erittäin pienipainoinen eli pikkupikkukeskonen. Kilon painoraja täyttyy keskimäärin jossain 27-28 viikon tietämillä.)  Samoin täysiaikainenkin vauva katsotaan keskoseksi, jos hän painaa alle 2500g.

Meidän keskosemme ovat olleet viikkoihin nähden isoja. 26+0 syntynyt poika painoi 995g, joskin siitä osa oli sepsiksen aiheuttamaa turvotusta. Pienimmillään poika oli muistaakseni viiden päivän iässä, jolloin hän painoi 813g. Viikolla 29+3 syntynyt tyttö taas oli painonsa puolesta jo "iso" keskonen 1670g:n syntymäpainollaan. Pienimmillään hän painoi 1555g, eli paino ei laskenut lainkaan pikkukeskosen puolelle. Siitä huolimatta häntä luonnollisesti hoidettiin pikkukeskosena, sillä viikot ovat kuitenkin se määräävämpi tekijä elimistön kypsyyden kannalta.

Keskosen keuhkotilanne

Yksi ehdottomasti suurimpia keskosuuden riskitekijöitä on keuhkojen kypsyys. Muu elimistö saattaisi olla valmis kohdun ulkopuoliseen elämään jo aiemmin, sanoi eräs kokenut keskoslääkäri, mutta keuhkot ovat kriittinen tekijä. Niiden kypsymistä voidaan jonkin verran nopeuttaa kortisonipistoksilla, jotka yleensä annetaankin äidille melko herkästi ennenaikaisen synnytyksen uhatessa. Pistoksia annetaan kaksi, jos suinkin keritään, vuorokauden välein. Täysi hyöty pistoksista pitäisi olla noin viikko ensimmäisen pistoksen antamisen jälkeen.

Vaikka pistokset olisi ehditty antaa, ne yksinään eivät vielä keuhkotilannetta pelasta. Tärkeä vaaratekijä on surfaktantin puute. Surfaktantti on keuhkojen pintajännitystä alentava aine, jota alkaa kehittyä loppuraskaudessa. Ilman surfaktanttia keuhkot painuvat kasaan, jolloin hengitys ei onnistu. Usein keskoselle annetaan syntymän jälkeen surfaktanttihoitoa.

Keuhkojen kypsyyteen vaikuttaa myös lapsiveden määrä. Sikiöhän harjoittelee hengittämistä vetämällä lapsivettä keuhkoihinsa ja puhaltamalla sen taas ulos. Lapsivesi kypsyttää keuhkoja. Jos lapsivettä on niukasti - esimerkiksi varhaisen vedenmenon vuoksi - keuhkot voivat jäädä epäkypsemmiksi kuin mitä raskausviikot antavat ymmärtää.

Pikkukeskosille tyypillistä on myös apneointi eli hengityskatkokset, jotka myös johtuvat keuhkojen epäkypsyydestä. Vauva yksinkertaisesti unohtaa hengittää. Usein apnean katkaisee hellävarainen herättely, esimerkiksi jalkapohjien kutittelu, joka saa vauvan havahtumaan ja vetämään taas henkeä. Apneointi voi jatkua täysiaikaisuuteen asti. Pojallamme se jatkuikin vielä raskausviikon 38 alussa, jonka vuoksi kotiutuminen siirtyi siirtymistään, kunnes lopulta tapahtui tasan 12 viikon iässä, eli raskausviikolla 38+0.

Pikkukeskosten hengitystä tuetaan usein hengityskonehoidolla. Alle 30-viikkoiset intuboidaan käytännössä automaattisesti, mutta vauvan voinnista riippuu, kauanko hengityskonetta tarvitaan. Meillä poika oli hengityskoneessa viisi päivää - melko vähän, etenkin kun syntymän jälkeen keuhkotilanne oli erittäin vaikea. Tyttöä en itse ehtinyt nähdä hengityskoneessa lainkaan. Hän syntyi illalla viiden jälkeen, ja kun seuraavana aamuna selvisin keskolaan, muistan yhä sen kyyneliin saaneen yllätyksen, kun vieressä ei puhissutkaan hengityskone vaan pelkkä ylipainelaite eli cpap.

Hengityskoneen käytössäkin on riskinsä. Se altistaa mm. keuhkoverenvuodolle ja ilmarinnalle. Joskus koneen tehot eivät edes riitä. Meidän pojalla oli se tilanne. Hän syntyi aamulla yhdeksältä ja intuboitiin heti. Päivän mittaan kuitenkin kävi ilmi, että hengityskone ei auta tarpeeksi. Kokeiltiin myös tärinäpatjaa - sellaista en itse toiminnassa ole nähnyt, mutta mies ehti nähdä. En tarkkaan tiedä mikä sen funktio on, mutta joillekin siitä on apua. Meillä sekään ei auttanut. Niinpä pojan keuhkoihin jouduttiin pumppaamaan ilmaa käsiventilaatiolla useiden tuntien ajan. Ihme, että hän selvisi koettelemuksesta ilman keuhkovaurioita! Tai ihme, että hän ylipäänsä selvisi. Lääkäri kertoi seuraavana aamuna, että heillä loppui jo usko. Ei onneksi yrittäminen. Tilanne tasaantui alkuillasta kastetilaisuuden jälkeen. Erästä keskostoveria taas piti auttaa käsiventilaatiolla useita kertoja päivässä kuukausien ajan. Muistan hyvin, miten koneiden alkaessa huutaa lapsen äiti vain tyynesti otti ventilaatiopumpun käteensä ja alkoi rauhalliseen tahtiin "puhallella" ilmaa lapsensa keuhkoihin...

Aivot, sydän, suolisto...

Muita pikkukeskosen yleisiä ongelmia ovat aivoverenvuodot. Ne jaetaan neljään asteeseen, joista ensimmäinen on pienin, "käytännössä mustelma aivoissa", kuten sanoi poikaa hoitanut lääkäri. 1. asteen aivoverenvuoto ei usein jätä pysyvää vahinkoa aivoihin. Vaikein, eli 4. asteen verenvuoto taas on massiivinen ja hengenvaarallinen tila. Siitäkin jotkut selviävät hyvin, mutta kyllä se selviämisennustetta aika tavalla laskee.

Myös ductuksen eli sydämen valtimotiehyen sulkeutuminen on keskosille joskus vaikeaa. Ductus on sikiölle tärkeä, ja täysiaikaisella vauvalla se sulkeutuu 10-15 tuntia syntymän jälkeen. Jos valtiomotiehyt jää auki, sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä osan verestä kulkeutuessa aortan sijaan keuhkoverenkiertoon. Keskosilla ductuksen sulkeutumista seurataan muutama päivä. Sen jälkeen aloitetaan iv-indometasiinihoito. Meillä se riitti pojan ductuksen sulkeutumiseen - tytöllä sulkeutuminen tapahtui itsestään. Mikäli lääkehoito ei riitä, ductus suljetaan leikkauksella.

Sitten on vielä masu. Suolisto ei ole riittävän kypsä käsittelemään ruokaa, edes äidinmaitoa. Ruokkiminen aloitetaan hyvin varovasti: ensin milli kerrallaan, sitten kaksi, sitten ehkä neljä, jos masu tuntuu vetävän maidot hyvin. Maito annostellaan vauvalle lääkeruiskulla nenämahaletkun kautta. Pikkukeskoset "syövät" kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Avoin lääkeruisku teipataan keskoskaapin kattoon - tai kenguruhoidon aikana vaikka tuolin selkänojaan - josta maito vähitellen valuu nokkaletkua pitkin masuun. Maidon "sietämistä" hoitajat seuraavat mm. kokeilemalla, nouseeko lääkeruiskulla vetämällä nenämahaletkuun sulamatonta maitoa. Sekin on nähty moneen kertaan... Meillä maidot kestettiin hyvin ja maitoannoksia päästiin nostamaan pikkuhiljaa painonmukaisesti.

Siinäpä jonkinlainen tietopaketti keskosuuden haasteista. Jos tekstissä on virheitä, vinkatkaa ihmeessä! Olenhan pelkkä maallikko, joka on oppinut nämä asiat lähinnä keskolassa. Muutamasta asiasta, joissa olin epävarma miten tilannetta kuvailisin ettei mene ihan metsään, lunttasin googlen avulla Terveyskirjastosta ja myös Sydänlapset ja -aikuiset -sivustolta. Suoria lainauksia ei kuitenkaan tekstistäni löydy, lähinnä vain tarkistin etten puhu "puutaheinää". Diagnoosien kirjainyhdistelmät, kuten BPD tai RDS, jätin tietoisesti nyt väliin.

Äitiysavustuspohdintoja

22 viikon jälkeen saa myös hakea äitiysavustusta. Mulla onkin jo maanantaina neuvola-aika. En vaan ole vieläkään oikein päättänyt, mitä sen asian kanssa teen. Aluksi ajattelin, että ilman muuta haen pakkauksen, ja vielä mahdollisimman nopeasti, että saan ihastelemani 2015 kuosit. Sitten tajusin, että oikeasti haluan pakkauksesta ehdottomasti vain makuupussin ja pussilakanan, jotka olen kaikille lapsille säästänyt. Ne vaatteet on oikeesti söpöjä, mutta niitä saa jo kirppareilta. Harsoja ja muovitettuja froteita olen saamassa tuttavilta aika paljon, eikä pelkillä pakkauksen määrillä edes pärjäisi. Ja kun me tarvitaan ne vaunut. 140€ tuskin riittää, mutta se on hyvä alku. Sanoinkin jo miehelle, että taidan kuitenkin ottaa sen rahan, se tulee nyt enemmän tarpeeseen. Makuupussin ja pussilakanan saa kyllä kirppikseltäkin (kuten olen hankkinut 2005 syntyneellekin).

Sitten facebookin äitiyspakkauskirppisryhmässä joku kysyi, millaisilla summilla avaamattomia pakkauksia on saatu myytyä. Ensin ajattelin, että on hiukan moraalitonta ottaa pakkaus vain myydäkseen se eteenpäin isommalla summalla kuin mitä Kela pakkauksen sijasta maksaa. Sitten juttelin aika monen ihmisen kanssa asiasta, ja tulin hiukan toisiin ajatuksiin. Sehän ei ole keneltäkään pois, jos minä myyn pakkauksen enemmän tarvitsevalle, kuten jollekin ulkosuomalaiselle perheelle. Ja "voitto" menisi meillä joka tapauksessa vauvan hyväksi, niihin vaunuihin. Jokainen ylimääräinen kymppi on meille tarpeen, kun autokin alkaa olla niin loppuun ajettu, että se on pakko kevään mittaan laittaa vaihtoon.

Että nyt en todellakaan tiedä mitä teen. Tai aika varma olen siitä, etten pakkausta ainakaan omaan käyttööni ota. Mutta onhan mulla tässä aikaa miettiä, eihän hakemusta tarvitse heti sisään laittaa, vaikka huomenna neuvolassa saankin sen todistuksen, jolla voin hakea avustusta Kelalta.

Oma vointini

Proluton-pistokset ovat edelleen huippujuttu! Sellainen hiukan harmillinen sivuvaikutus niillä vain on, että unohdan välillä ottaa rauhallisesti. Kun ei jatkuvasti supista, innostun touhuilemaan tuntikausia putkeen. Sellainen tilanne oli mm. eilen, kun järjestimme pyhäkoulun kotonamme. Sitä ennen piti tietysti siivoilla. Itse keskityin lähinnä keittiöön, sekä pintojen putsailuun että tietenkin tarjoamisten valmisteluun. Leivoin suolaista piirakkaa, tein salaattia ja munavoita, paistoin reilut 60 cocktailpiirakkaa jne. Siinä sivussa konttasin keittiön lattian pesuaineen kanssa, kun sinne tänne oli ilmaantunut pinttyneitä likatahroja. Olo säilyi ihan hyvänä. Petollisen hyvänä. Kun sitten vieraat - 8 aikuista ja noin 20 lasta - tulivat ja olin saanut laitettua tarjoilut esille, istahdin alas. Vielä silloinkaan ei tuntunut oikein miltään, mutta kyllä ne supistukset sieltä tulivat... Pitkästä aikaa jouduin ottamaan Adalatia. Ja kun isät lähtivät lasten kanssa ulos mäenlaskuun ja äidit jäivät sisälle pienimpien kanssa, olin sohvallakin pitkälläni. Vieraiden lähdettyä olo kuitenkin oli edelleen kovin pinkeä, joten jouduin ottamaan toisenkin Adalatin. Vielä tänäänkin kiristely on jatkunut. Kyllä emännöimiset nyt on emännöity...

Eräs hassu piirre näissä supistuksissa on. Ne eivät iske useinkaan seistessä, mutta kun istun alas, kupu alkaa kiristyä. Etenkin kovalla alustalla istuessa. Sohvalla takakenossa röhnöttäessä tai jumppapallon päällä voin usein olla ihan rennosti. Sen sijaan kun istahdan illalla yläkerran portaiden yläpäähän lukemaan lapsille iltasatua (portaikon lampun valossa, kun lastenhuoneista on jo tuikut pimeänä), masu kiristyy ihan säännöllisesti. Joskus joudun lopettamaan lukemisen kesken, kun supistukset salpaavat hengitystä eikä puhumisesta tule mitään. Hassua tässä on se, että nimenomaan se istuminen on paha. Ei seisominen, ei kävely niinkään (paitsi jos jatkan tuntikausia).

Verislimainen vuoto jatkuu satunnaisesti. Ehkä päivänä, parina viikossa. Limatulppamaista vuotoa tulee aina välillä, ja se huolestuttaa erityisesti. Limatulppahan kyllä uusiutuu, mutta kun tuntuu ettei se uusikaan tulppa pysy paikoillaan vaan tulee pois. Se ei ole kiva tulehdusriskin kannalta.

Maha on kasvanut niin, että kovin usein päivän ruokalistan pystyy lukemaan mun paidasta. Kohdunpohja tuntuu tosi korkealla, vauvan liikkeetkin välillä jopa 10cm navan yläpuolella! Pääasiassa pikkuinen hengailee alempana, mutta aina välillä ponkaisee tuohon yläosaan pyörimään. Vielä ei sentään potki virtsarakkoa niin että koko ajan tarvitsisi vessassa juosta. Ei ole vielä tarpeeksi voimaa sellaiseen. :-D

Jahas, mies on lähdössä taas yöksi töihin ja tarvitsee läppärin matkaansa. Johan tässä tekstiä tulikin aika tavalla!