Tänään oli taas se tilanne, että jouduin lähtemään kotiin kesken työpäivän. Vähän vaille 12 selässä alkoi tuttu särky. Jatkoin kuitenkin ryhmän ohjaamista, hieroskelin vain alaselkää rystysillä. Huoneessa oli myös toimistokaappeja, joiden teräväkulmaiset kahvat oli just sopivalla korkeudella. Nojasin kaappiin ja keinuin hiukan sivuttaissuunnassa, jolloin kahva hankasi selkää juuri oikeasta kohdasta. Se tuntui hyvältä, mutta ei auttanut supistuksiin.
Ryhmän jälkeen soitin miehelle, että lähtee hakemaan mua. Matkaa kotoa maanantain ryhmän järjestämispaikkaan on lähes 50 km, joten ihan heti mies ei päässyt paikalle. Samassa rakennuksessa sijaitsee kuitenkin terveysasema. Kapusin portaat yläkertaan pyytämään, että pääsen pitkäkseni odottamaan. Onneksi yksi paaripaikka oli tarkkailuhuoneessa vapaa. Pötköttelin siellä parikymmentä minuuttia, kunnes mies tuli noutamaan. Iltapäivä ja ilta on mennyt pitkälti sängyllä maaten. Ylös noustessa tuntuu heti pari supistusta, samoin kun keittelin iltapalaksi mannapuuroa.
Odotan ensi viikon tiistaita ja ultraa. Ehkä lääkäri osaa sanoa jotain tähän supisteluasiaankin. Mutta jotain hyvääkin: olen melko varma, että eilen vatsallani maatessa tunsin vauvan liikkeet! Epämääräistä muljaamista alavatsalla. Ihanaa!
Rv 11+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti