Kuten tiistaina mainitsin, eilen oli naisten pikkujoulut eräässä kodissa kirkonkylällä. Jälkikäteen ajateltuna olis varmaan ollut parempi jäädä kotiin... Tosin eipä se kotona makaaminenkaan välttämättä mitään olis muuttanut.
Mutta siis aamulla nousin ylös seitsemältä, kuten aina, laittamaan lapset koulutaksiin. Käytännössä se tarkoittaa, että siirryn yläkerran sängystä alakerran sohvalle makoilemaan ja pidän vaan huolen, että lapset nousee, saa ajoissa vaatteet päälle ja murua rinnan alle ja ehtivät taksiin. Sen jälkeen mä useimmiten jatkan vähän aikaa unia sohvalla. Kymmenen aikaan nousi kuopus, ja mä kävin viemässä hänet perhepäivähoitajalle tuohon parin kilometrin päähän. Tuo mutka vie ehkä vartin verran aikaa pukemisimeen, olin max. 20 min pystyssä. Pari supistusta, mutta ei mitenkään hankalia.
Palasin takaisin sohvan pohjalle. Tai tokihan mä söin siinä välissä, mutta siis päivä kului iltapäivään puoli kolmeen sohvalla. Sitten hakemaan kuopus. Hänen kotiuduttuaan täytin tiskikoneen ja aloin lämmittää pannulla ruokaa jääkaapista. Siinä hellan ääressä alkoi taas tulla supistuksia. Sellaisia selvästi tuntuvia, mutta aika helppoja. Niitä vaan ehti tulla aika monta siinä ehkä puolessa tunnissa, minkä keittiöpuuhissa vietin.
Syömisen jälkeen istuin sohvalle pyykkejä viikkaamaan. Sen jälkeen pitikin jo lähteä. Ajoin ensin ruokakauppaan hakemaan muutaman maitopurkin ja nakkipaketin. Kaupassa meni noin viisi minuuttia, jonka aikana tuli kaksi supistusta. Sitten ajoin ottopisteelle ja kävin viereisellä ärrällä rikkomassa setelin. Supistus.
Matka jatkui naisten iltaan. Siellä asettauduin kyljelleni säkkituoliin. Nousin siitä vain kolme kertaa: kahdesti ottamaan tarjoamisia (oli muuten ihanaa riisipuuroa! Ja niitä kakkuja, kun pöytä oli koreana!!) ja kerran polvilleni ottamaan valokuvan laulun sanoista. Ja joka kerta tuli supistus. Sellainen, että piti puhallella läpi. Myös maatessa supistuksia tuli useampia. Osa kesti noin kymmenen sekuntia, pisin puolisen minuuttia. Supistuksen aikana koko mahan muoto muuttui aivan toisenlaiseksi, yhtenäiseksi palloksi.
Tulin kotiin yhdeksän maissa. Supistelu jatkui tasaisesti, mutta koska se ei käynyt kipeää, oli vain epämiellyttävää, en ottanut Adalatia. Mutta sitten kiipesin portaat yläkertaan ja istahdin lukemaan lapsille iltasatua. En päässyt monta riviä eteenpäin kun massiivinen, toki edelleen kivuton supistus salpasi hengen. Melkein heti tuli perään toinen. En pystynyt puhumaan, yritim vain puhallella supistusta pois. Toisen hiljalleen laannuttua huusin alakerran kymmenvuotiaalle asukkaalle, että hän toisi yhden Adalatin ja vesilasin. Viereisestä kuului yhdeksänvuotiaan huolestunut kysymys, supisteleeko. Että tosiaan pitää lastenkin joutua huolestumaan tällaisesta! Iltasatu jäi lukematta, kömmin lääkkeen otettuani sänkyyn. Nukahdin melko pian, mutta ennwn sitä ehti tulla vielä pari kevyempää supparia.
Tänä aamuna soitin äitipolille. Sain nyt luvan ottaa Adalatia säännöllisesti aamuisin. Toivotaan että se auttaa. Mutta kotoa en kyllä enää uskalla mihinkään lähteä, ellei ole ihan pakko. Jouluostokset jäävät miehen vastuulle. :( Voi että tuntuu kurjalta! Olin niin odottanut ensi viikkoa, kun lapset on vielä koulussa ja kuopus hoidissa mutta mies lomalla. Että sitten kierretään kaupoissa hakemassa lahjat. Mitään ei ole vielä hankittuna. Ajatuksia on kyllä. Mies on vähän epäkäytännöllinen näissä, eikä välttämättä muista lasten toiveita... Ja onhan se muutenkin ihanaa yhdessä shoppailla lasten iloksi. Muutenkin masentaa ajatus sohvan pohjalle jäämisestä. Ihan pyllystä ja poikittain, suoraan sanottuna.
Gravidan sihteeri olikin laittanut sen lääkelupahakemuksen postiin. Hyvä niin, ni ei tartte ajaa 80km:n mutkaa sitä hakemaan. Kai se tänään tulee postissa. Sinällään sillä ei ole kiire, sillä kun soitin apteekkiin että tilaavat sitä valmiiksi, kerrottiin lääkkeen olevan loppu tukustakin. Ensi viikolla pitäisi tulla. Toivottavasti tulee myös. Hinta on ihan järkyttävä: kolme yhden millin injektiota (siis kolmen viikon annos) maksaa 80-90€! Lisäksi mun täytyy maksaa Fimealle 18€ luvasta käyttää tuota lääkettä. Että melekosen kallis lapsukainen täältä on tulossa... Toki vaikka hedelmöityshoitojen hintoihin nähdenhän nämä on pikkurahoja. Joten ei pitäisi valittaa. Sietää vaan toivoa, että lääke myös tehoaa!
Vielä sokereista. Mittailin niitä eilen ja toissapäivänä. Paastoarvot ovat olleet hyvin maltillisia, eilen 11h paasto taisi olla 4,4. Söin ihan järkyttävän monta hapankorppua (ei sitä voi vaan lopettaa kun rouskuu niin ihanasti) ja tunnin päästä arvo oli 7,7. Sillä hiilarimäärällä! Toissapäivänä taas oli 7h paasto, jonka jälkeen sokerit 4,2. Perunapataruoan jälkeen tunnin päästä sokerit 5,9 ja kahden tunnin päästä 5,5. Tänä aamuna söin kreikkalaista jugurttia hedelmien kanssa, ja tunnin päästä arvo oli samoin 5,5. Että en ihan kauheesti nyt näistä suostu ahdistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti